2. Synnytys

SYNNYTYS

Rv 34+1 alkoikin sitten elämäni jännittävin viikko. Tuona aamuna mulla alkoi falskaamaan lapsivesiä, mitä en itse edes tajunnut loppujenlopuksi. Päivää kului ja edelleen tätä mystistä nestettä valahteli vähän väliä mun housuihin, eikä edelleenkään soitellut herätyskelloja. Sitten oltiin tekemässä lähtöä Ed Sheeranin konserttiin, mikä oli Malmin lentokentällä. Mulla alkoi supistamaan, luulin niitä tosin harjotussupistuksiksi, eikä edelleenkään soitellut hälytyskelloja vaikka ne kipeää tekikin. Olin aivan vakuuttunut siitä, että mulla menee raskaus niin yliajalle että heilahtaa. Oltiin 18 maissa konserttialueella, siellä syötiin ja mua supisti niin mahdottomasti että huh. James Bay aloitti ja kuunneltiin yksi puolikas biisi ja lähdettiin SPR:n telttaan pyytämään särkylääkettä. Eivät päästäneetkään mua enää katsomaan konserttia, vaan lähettivät mut rauhotustelttaan (tässä vaiheessa mulla pääs itku. Harmitti vietävästi, kun missaan konsertin ja mua pelotti ihan älyttömästi) ja siellä hetki seurattiin, että laantuuko supistukset kun tässä kohdassa niitä tuli jo 5-10min välein. 

Tässä kohdassa voinemme jokainen arvata, että laantuiko ne. No ei. Soitin Naistenklinikalle ja sieltä pyysivät näytille. Lähdettiin ajelemaan synnärille siis, supistuksia tuli 5-7min välein ja ne menivät kokoajan vain kipeämmiksi ja kipeämmiksi. Perille päästiin ja ilmottauduttiin. Pääsin kaikkia muita ennen jo kätilön vastaanotolle (oli vissiin aika kiire tapaus, heh). Siellä todettiin että lapsivettä multa on tiputellut pitkin päivää ja ne supistukset ovat tehneet jo työtä kohdunsuulla, että lapsi sieltä putkahtaisi pian jo ulos. Jäin antenataaliosastolle (synnyttämättömien naisten vuodeosasto) tarkkailuun. Mulle annettiin myös jo eka kortisonipiikki (kypsyttää vauvan keuhkoja) ja annettin ensimmäinen annos supistuksenestolääkkeitä (auttoi joo siihen, etten lähtenyt avautumaan, mutta supistuksiin ei kyllä auttanut yhtään). Kuulin, että joudun yksin jäämään osastolle ja taas oli itku erittäin vahvana läsnä. Mua pelotti, jännitti ja kaikki mahdolliset tunteet olivat pinnassa. Onneksi mieheni sai tulla jo aamulla klo 8 takaisin, että en kauaa joutunut yksin siellä olemaan. (osastolle pääsin siis 01 aikoihin). Lisää supistuksenestolääkkeitä, näitä annettiin siis 34+3 asti. Kivut olivat kovat, mutta ajattelin vain, että tähän mut ollaan luotu, mä kyllä kestän tän. 

Tunnit meni erittäin hitaasti. Muhun sattu ihan vietävästi, luulin ettei enempää vois enää sattua. 34+2 sain toisen annoksen kortisonia. Edelleen toivottiin, että vauva pysyisi mahassa edes vielä sen 24h että sekin annos kerkeisi vaikuttaa. Sitten koitti tämä päivä, kun supistuksenestolääkkeet vihdoin lopetettiin, vauva saisi tulla kun on siihen vaan valmis. Puhutttiin vähän myös, että jos vauva ei itse spontaanisti synny seuraavana päivänä, niin synnytys on käynnistettävä vesienmenon takia. 

Estolääkkeet lopetettiin, supistukset tulivat pikkuhiljaa kipeämmiksi kokoajan. 34+3-34+4 välinen yö oli aivan hirveä. Muhun sattui ihan vietävästi, klo 4 hälytin hoitajan paikalle, katsottiin tilanne alakerrassa ja olin vain 2cm auki, eikun vielä vain odottelua. Klo 6 aikoihin taas sama homma, nyt olin 4cm auki ja mut vihdoin ja viimein lähetettiin synnytyssaliin. Sain soittaa miehelle, että voi lähteä tulemaan. Sain ilokaasua, mikä auttoi ekat 5min, sitten siitä vaan tuli huono-olo ja supistuksiin se ei auttanut enää yhtään, ne oli niin järkyttävän kipeät. Sitten jo sainkin luojan kiitos epiduraalia, siinä vaan meni hetki taas, kun sitä valmisteltiin laitettavaksi. Kun se saatiin laitettua, kivut hävis kokonaan. Olin aivan taivaissa, sillä koko viikko oli ollut jo ihan helvetillisen pitkä kipujen takia. Tämä annos kesti mulla muistaakseni 2-3h, sit olin jo 10cm auki. Sain tosin uuden epiduraalin, sillä en tuntenut tarvetta ponnistaa ja ne supistukset oli aivan järjettömän kipeät. 

Lähdin kävelemään huonetta ympäri, että saataisiin edes jotain tapahtumaan. Hetken siellä tallustelin, hoitaja lähti hakemaan kätilöä, että saataisiin kalvot puhkaistettua (???????). Kätilö tuli, lapsi valahti aivan alas ja melkein kaikki lapsivedet läsähti siihen lattialle, kalvot puhkaistiin ja loput roiskahtivat sieltä ulos. Sitten tunsin vihdoin tarvetta ponnistaa. (Kellonaikoja en viitsi kertoa, sillä niistä en muista oikeasti mitään.) Ponnistusaika mulla kesti sen 1,5h ja se ei oikeasti ollut niin paha, mitä olin päässäni jo kerennyt kuvitella & mitä mua oltiin asiasta peloteltu.
Justiina syntyi siis viikoilla 34+4 klo 14.37 <3 Mitat hänellä oli 2485g & 45cm, päänympärys oli 31cm. Huomenna Justiina täyttää 3 kuukautta ja nämä kuukaudet ovat olleet elämäni parhaimmat <3