Eli ajattelin aloittaa blogini niinkin kivasta ja ihanasta aiheesta kun raskausaika. Yleensä raskausajasta ja etenkin synnytyksestä kerrotaan hirveitä kauhutarinoita ja mua omalla tavalla pelotti ne kummatkin, etenkin synnytys. (Synnytyksestä erillinen postaus)
Meillä plussattiin 25.12.2018, olin tuolloin raskausviikoilla about 4 tjsp, yritin laskea mut ei siitä oikein taas mitään tullut, kokoajan menin sekaisin. Jossain tuolla hujakoilla mentiin. Sit näiden uv pyhien jälkeen soittelin neuvolaan, siitä sitten vähän alkoi se, että aina oli jotain mitä odottaa. Ensimmäisestä neuvolakäynnistä en kyllä paljoa mitään muista. Paljon lippulappusia saatiin, täyteltiin paljon lippulappusia ja käytiin vähän läpi asioita mm. fiiliksistä ja mitä odottaa vanhemmuudelta, oltaiskohan saatu jo tällä käynnillä aika niskapoimu ultraan, vai tulikohan se sitten postissa tämän jälkeen. Apua, aika vissiin kultaa muistot.
Mulla alkoi rv 5 hujakoilla pahoinvointi. Oksentelin lähes joka aamu, mua kuvotti ihan kaikki. Töissä (olen citymarketin kassatäti) sinnittelin olemaan, olin mä pari päivää sairaslomalla "mahataudin" takia. En vaan pystynyt enää olla töissä. Tää tais ollakkin tässä alussa ainoa oire ja vaiva, jäätävän väsymyksen lisäksi.
Mehän ei käyty missään varhaisultrissa tai missään, meidän ensimmäinen ultra oli silloin rv 12. Olin vähän sitä mieltä, et ei siellä mahassa oikeasti mitään edes kasva ja tullaan erittäin pettyneinä kotiin. Se oli hirveän tuskaista ja jännittävää odotella siellä odotushuoneessa pääsyä sinne ultrahuoneeseen. Muistan, kuinka mun jalat vaan vispas ja kädet täris ihan tajuttoman paljon. Sit tuli meidän kutsu huoneeseen. Sit kun nähtiin se pienenpieni nyytti. Ai että, se oli jotain aivan parasta. Oli ihana kuulla, kuinka meidän pienellä oli mun masussa kaikki vallan erinomaisesti. Oli uskomatonta, että mun kohdussa oikeasti kasvoi pieni ihminen, joka tulee kutsumaan mua äidiksi ja miestäni isäksi. Tällä käynnillä taas varattiin rakenneultraan aika.
Mun oli pakko päästä heti kertomaan kaikille et meille tulee vauva. Meidän äiti oli myös innoissaan, että pääsee kertomaan kaikille, että hänestä tulee mummo.
Pahoinvointi mulla loppu rv 15, se oli luksusta se. Sitten mulla alkoi energinen vaihe, töiden jälkeen riitti energiaa siivoilemaan kotona ja tein todella paljon ylimääräisiä työvuoroja, eihän se raha ole ikinä pahitteeksi.
Rv 21 meillä oli rakenneultra. Se oli kanssa ihan yhtä jännittävää, kuultiin, onko meidän vauvalla edelleen kaikki hyvin ja onko hänen rakenteet ihan okei. Taas meidät kutsuttiin ultrahuoneeseen. Meidän vauva oli niin vaikeassa asennossa, ettei oikein heti saatu katsottua esim. sydäntä kunnolla, mutta pieni hetki kun siinä pyöriteltiin ja heräteltiin vauvaa niin kaikki tarpeellinen saatiin katsottua ja hänellä oli edelleen kaikki todellatodella hyvin. <3
Kysyttiin, saako mitään selvää onko siellä nyt tyttö vaiko poika. Vastaus oli, että "täällä ollaan oltu nyt todella jalat ristissä, ettei oikein mitenkään voi varmaksi sanoa. Sillä perusteella tyttö, ettei siellä nyt vaan ole vilahtanut mitään, mutta edelleen kyllä aika 50/50". Mulla oli itsellä niin vahva tyttöfiilis, että olin aika varma että meille tyttö tulee, vaikka sitä ei todellakaan varmaksi sanottu.
Joskus rv 25 (näillä viikoilla onneksi jäin kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle) paikkeilla mulla alkoi ihan järkyttävät selkäsäryt. Alaselkään sattu ihan älyttömästi, en pystynyt kunnolla seistä enkä istua. Makaaminen oli ainoa, missä oli ihan okei olla. Rv 32 hain fysioterapeutilta itselleni tukivyön, mikä auttoi erittäin hyvin niihin selkäkipuihin.
34+0 menin ensin Keravan terveyskeskukseen päivystykseen, kun mun vasen jalka oli huomattavasti enemmän turvonnut, mitä oikea. Siellä makasin ensin 4 tuntia, otettiin verikokeita, verenpaineita (jotka oli ihan vähän koholla), painoa ja sunmuita kokeita. Sitten mut lähetettiin Jorviin päivystykseen, siellä otettiin vähän lisää verikokeita ja kuvattiin mun koko vasen jalka, ettei siellä vaan ole mitään tukoksia. Ei löytynyt mitään, joten pääsin kotiin.
… Lisää seuraavassa postauksessa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti